11.03.2024

Meditatiivinen laulu saattohoidon vapaaehtoisen työvälineenä

Hyräilemällä ja laulamalla ihminen on syvästi läsnä. Monella tavalla hoitava musiikki voi olla vahvistamassa yhteyttä elämän viime hetkillä.

Saattohoitokodeissa käy säännöllisesti auttamassa monenlaisia vapaaehtoisia. Yksi heistä on Tampereella sijaitsevassa Pirkanmaan Hoitokodissa vieraileva pitkän linjan kirkkomuusikko ja äänikouluttaja Aija-Leena Ranta.

Hänen toimenkuvansa on selkeä; ammattilainen laulaa ja soittaa halukkaille potilaille ja heidän läheisilleen.

Ranta alkoi tehdä tätä vapaaehtoistyötä vuonna 2018, jolloin hän jäi puoliksi eläkkeelle.

– Olen jo hyvin kauan ollut kiinnostunut musiikin monenlaisesta vaikutuksesta ihmiseen. Ajattelin, että kun osittain eläköidyn, niin minulla on aikaa antaa muusikon panostani vapaaehtoistyöhön.

Yksi syy sille, miksi Ranta halusi juuri saattohoitokotiin, löytyy hänen omasta elämänhistoriastaan. Vuonna 2010 hänen useiden satojen kilometrien päässä asuva äitinsä joutui hoivakotiin.

– Minulle jäi sellainen käsitys, että siellä ei ollut muistisairaalle äidilleni tarjolla oikein mitään musiikillista aktiviteettia. Tein sitten hänelle oman cd-levyn, jolle lauloin kaikkia niitä vanhoja tuttuja lauluja, joita äiti oli laulanut meille lapsille, kun olimme pieniä. Äänitteen välityksellä olin lähellä häntä pitkästä välimatkasta huolimatta.

Toimitaan täysin potilaan ehdoilla

Kun Aija-Leena Ranta saapuu viikoittain – useimmiten iltapäivällä – Pirkanmaan Hoitokotiin, niin ensimmäisenä hän menee vapaaehtoisten huoneeseen.

– Toivon tapaavani siellä jonkun toisen vapaaehtoisen, joka on ollut tehtävässään jo aamupäivällä. Juttelen heidän kanssaan siitä, millaisia havaintoja he ovat tehneet. Olisiko jossakin huoneessa mahdollisesti musiikista ilahtuva potilas?

Ranta saa usein myös hoitajilta tietoja, millaisia potilaita saattohoitokodissa on sillä kertaa. Potilaiden vaihtuvuus paikassa on luonnollisesti suurta.

– Tämän saadun tiedon varassa lähestyn huoneita. Aluksi tietysti esittelen itseni ja kysyn, haluaako potilas ja paikalla mahdollisesti olevat hänen läheisensä kuunnella elävää musiikkia. Minulla on mukanani kuusikielinen erikoisvalmisteinen kantele tukemassa laulua.

Ranta painottaa sitä, että kaikki toiminta tapahtuu ehdottomasti potilaiden ja heidän läheistensä ehdoilla. Joskus potilas toteaa, että on niin väsynyt tai olo on niin vaikea, että ei jaksa edes kuunnella musiikkia.

– Aluksi tämä minua hieman ihmetyttikin. Olin kuvitellut, että ihminenhän jaksaa aina kuunnella musiikkia.

Erilaisiin tilanteisiin on sopeuduttava

Aija-Leena Ranta kertoo, että oikeastaan koskaan ei tiedä, mikä potilashuoneessa odottaa. Sisään täytyy joka kerta mennä herkällä mielellä ja tilanteisiin sopeutuen.

– Usein ihmiset eivät osaa heti sanoa, mitä haluaisivat kuulla. Joku saattaa toivoa ”iloisia lauluja”. Koitan haeskella niitä ja sitten kysellä, oliko tämä tuttu. Jos ei ollut, niin sitten vaihdan kappaletta.

Tärkeää on ymmärtää se, että kuolemaa lähestyvän ihmisen huoneessa ei esiinnnytä, vaan kyseessä on vuorovaikutus musiikin avulla.

Joskus Aija-Leena ei pysty täyttämään potilaan musiikkitoivetta. Silloin voidaan ainakin jakaa kuuntelemisen kokemus.

– Eräs potilas, jonka tapasin monta kertaa, rakasti kuorolaulua. Sitähän ei yksin pysty esittämään. Me sitten kuuntelimme yhdessä YouTubesta yhtä Sibeliuksen kappaletta, joka sattui olemaan minullekin tärkeä.

Rannan mukaan myös paikalla mahdollisesti oleville potilaan läheisille musiikilla on tietysti merkitystä.

– Rohkaisen heitä laulamaan mukana. Ja joskus potilaskin jaksaa yhtyä lauluumme.

Kohtaamiset ovat joka kerta erilaisia, eivätkä ne koskaan ole yksipuolisia.

– En ole saattohoitokodissa missään nimessä vain antamassa, vaan myös saamassa. Minun ja potilaan välille voi syntyä tavattoman hieno vuorovaikutus. Usein musiikki on johdattanut hyvinkin antoisiin ja syvällisiin keskusteluihin.

Ääni resonoi koko kehossa

Aija-Leena Rannan erityinen ”työkalu” vapaaehtoistyössään on meditatiivinen eli harmoninen laulu. Kyseessä on hyvin herkkävireinen ja luonnollinen laulutapa. Se vahvistaa äänen ja kehon yhteyttä.

– Koen että näin laulaessa ääni soittaa minua ja resonoi koko kehossani. Tämä laulu myös rauhoittaa, rentouttaa ja hoitaa. Esimerkiksi verenpaine ja sydämen syke laskevat sekä kuulijalla että laulajalla.

Ranta on vuosikymmenien aikana huomannut, että musiikki koskettaa ihmistä myös hyvin fyysisesti.

– Iholla voidaan aistia musiikin synnyttämää värähtelyä, joka voi olla voimakastakin. Sanonkin usein, että iho on suurin kuuloelimemme.

Pitkän linjan muusikko toivoo, että hoitajatkin rohkaistuisivat hänen käyntiensä myötä käyttämään äänen mahdollisuuksia potilaiden kohtaamisessa.

Meillä kaikillahan on oma ääni aina mukana, emmekä välttämättä tarvitse mitään instrumenttia.

– Hyräilemällä ja laulamalla olet syvällä tavalla läsnä. Musiikin vaikutus yltää tutkitusti syvemmälle ihmisen tietoisuuteen kuin puheen.

Ranta haluaisi äänenkäyttöön liittyen olla eräänlainen esteiden raivaaja.

– Olisi hyvä jättää pois turha väheksyntä ja ehkä häpeäkin omasta äänestä. Meditatiiviseen lauluun sisälle pääseminen voi auttaa siihen.

 

Suuri arvostus hoitajien työtä kohtaan

Pirkanmaan Hoitokodista on tullut Aija-Leena Rannalle vapaaehtoistyön kautta tuttu ja läheinen paikka.

Hän on vuosien mittaan päässyt jonkin verran tutustumaan myös saattohoitokodissa työskentelevien hoitajien työhön.

– Arvostan heitä suunnattomasti. He jaksavat aina olla ystävällisiä ja neuvoa meitä vapaaehtoisia. Tässä paikassa on sydämellinen henki ja se välittyy kaikkiin.

Ranta kertoo ihailevansa myös sitä, miten hoitajat jaksavat tehdä työtään saattohoitopotilaiden parissa.

– Sen huomaa, että heillä täytyy olla syvä motivaatio työhönsä.

Ranta on tyytyväinen siihenkin, miten saattohoitokodilla koulutetaan vapaaehtoisia.

– Olen koulutusten välityksellä oppinut monia asioita hoitotyöstä. Koulutuksissa on käsitelty kuolemaa muun muassa fyysisestä ja psykososiaalisesta näkökulmasta.

Haastattelun lopuksi Aija-Leena Ranta kertoo, että saattohoitokodissa vahvasti läsnä oleva asia eli kuolema ei häntä sinänsä pelota.

Hän muistuttaa siitä, että kuoleman lähestyminen voi joskus olla myös hyvin kaunis tapahtuma.

– On merkityksellistä, että kuoleman hetkellä läsnä on joku toinen ihminen. Olemme syntyneet yhteyteen toistemme kanssa. Musiikki voi olla vahvistamassa tätä yhteyttä elämän viime hetkillä.

Haastattelu: Vesa Keinonen, kuvat: Johanna Colliander