12.06.2024

Päättynyt SAAVA-hanke laittoi monia asioita liikkeelle

SPHY:n vuonna 2021 käynnistynyt SAAVA-hanke päättyi toukokuussa 2024. Palliatiivinen hoito -verkkolehti kysyi hankkeessa mukana olleilta ihmisiltä viisi kysymystä.

1. Mikä oli roolisi SAAVA-hankkeessa? Mitä siis käytännössä teit?

2. Saitko hankkeesta kenties uusia oivalluksia koskien jotakin isompaa tai pienempääkin asiaa? Jos, niin minkälaista oivallusta?

3. Miten SAAVA-hanke onnistui mielestäsi edistämään toimeksiantoaan eli tuomaan lisää koulutettuja vapaaehtoisia saattohoitoon ja kehittämään vapaaehtoistyön toimintamalleja?

4. Mitä ei hankkeessa vielä saatu valmiiksi eli mitä saattohoidon vapaaehtoistoiminnassa olisi jatkossa hyvä tehdä?

5. Jotakin muuta sanottavaa SAAVA-hankkeesta, sen toimijoista tai työstä?

Sarianne Hartonen

1. Toimin hankkeen projektipäällikkönä marraskuusta 2021 hankkeen päätökseen asti eli johdin SAAVA-tiimin lisäksi aika isoa orkesteria. SAAVA:n verkosto pilottialueilla ja valtakunnallisesti koostui lähes sadasta ihmisestä, joiden työpanoksesta saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi olen todella kiitollinen.

2. Opimme tiimin kanssa hankkeen aikana jatkuvasti lisää saattohoidon vapaaehtoistyöstä: vapaaehtoisten kouluttamisesta, vapaaehtoistoiminnan koordinoinnista sekä ammattilaisten roolista vapaaehtoistoiminnan mahdollistajana. Oivalluksemme ja oppimme yritimme tiivistää hankkeen päätteeksi luotuun Onnistumisen ohjeeseen.

Toki sukelsimme joka koulutuksen myötä aina syvemmälle myös kuoleman, surun ja kohtaamisen teemoihin. Oma oivallukseni on ehkä juuri siinä, miten merkityksellisiä nämä asiat ovat. Elämän loppuvaihe on juuri niin tärkeä elämänvaihe kuin olin ajatellutkin, se on todellakin elämää ihan loppuun asti.

3. Määrällisesti pääsimme melko hyvin hankehakemuksessa alun perin määriteltyyn tavoitteeseemme: uusia vapaaehtoisia koulutimme hankkeen aikana yhteensä 138 kolmella pilottialueella. Määrällistä tavoitetta tärkeämpi oli kuitenkin yleinen saattohoidon vapaaehtoistoiminnan tukeminen. Siinä onnistuimme mielestäni kohtuullisesti. SAAVA-mallin kouluttajakoulutuksiin osallistui keväällä 2024 yli 70 kouluttajaa eri puolilta Suomea ja Vapaaehtoisen käsikirjaa jaoimme koko 3000 kpl:n painoksen. Etenkin viimeisen hankevuoden aikana tavoitimme todella suuren määrän palliatiivisen hoidon ammattilaisia erilaisissa tilaisuuksissa, koulutuksissa ja seminaareissa.

4. Koulutettuja vapaaehtoisia osataan hyödyntää toimintayksiköissä edelleen aika vaihtelevasti. Ei ole ihan tavatonta, että motivoituneet, vastakoulutetut saattohoidon tukihenkilöt saavat kutsuja tehtäviinsä niin harvakseltaan, että he hiljalleen lipuvat pois toiminnasta.

Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on edelleen sote-sektorilla aika alihyödynnettyä, eikä vapaaehtoistyön koordinointiin yksiköissä ole riittävästi resursseja. Toivoisin, että tätä ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistyötä ja vapaaehtoistoiminnan implementointia hoitotyön arkeen voitaisiin tutkia lisää jossain jatkohankkeessa.

Tämä on myös työtä mikä ei tule valmiiksi. Jokaisella alueella tulee kouluttaa vapaaehtoisia aina uudestaan, sekä uusien vapaaehtoisten saamiseksi että kokeneiden jatkokouluttamiseksi.

Toivoisin myös tiiviimpää yhteistyötä omaisten kanssa ja ylipäätään laajempaa kansalaiskeskustelua kuolemasta. Miten siihen voi valmistautua, kuinka asioita toivotaan hoidettavan, ja kuinka voisimme tukea toisiamme elämän loppuvaiheessa?

Uskon, että saattohoidon vapaaehtoisia tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Toivonkin vapaaehtoistoiminnan tulevan yhä tunnetummaksi ja tutummaksi, jotta se edelleen laajenee.

5. Saattohoidon vapaaehtoiset ovat kultaa. ️Hanketyössä on aina haasteita ja välillä on ollut raskasta, mutta yhteistyö vapaaehtoisten ja asiasta innostuneiden ihmisten kanssa on kannatellut yli hankalien paikkojen. Kiitän myös lämpimästi eri paikkakuntien saattohoidon vapaaehtoistyötä kehittäviä ihmisiä. Rehelliset yhteiset keskustelut ovat taatusti vieneet asioita eteenpäin.

Maarit Lehtinen

1. Toimin SAAVA-hankkeessa aluekoordinaattorina Turun pilottialueella. Hankkeen päättyessä jatkan edelleen samassa työtehtävässä Lounais-Suomen Saattohoitosäätiöllä. Työtehtäväni ovat monipuolisia: mm. koordinoin alueella saattohoidon vapaaehtoiskoulutuksia, toimin yhteyshenkilönä eri tahojen välillä, innostan uusia yksikköjä mukaan toimintaan sekä kokoan eri paikoissa toimivia saattohoidon vapaaehtoisia yhteen.

2. Yksi tärkeä oivallus on ollut se, että saattohoidon vapaaehtoiseksi soveltuvat hyvin erilaiset ihmiset erilaisilla taustoilla. Sama asia pätee vapaaehtoisia kouluttaviin ja koordinoiviin henkilöihin. Tärkeintä on laittaa oma persoonansa peliin!

3. Mielestäni hankkeen aikana tavoitteet saavutettiin erittäin hyvin. Koulutuksiin tuli Turussa lopulta niin paljon hakemuksia, että mainontakin piti lopettaa kesken. Hankkeessa valmistunut koulutusmalli ja -materiaalit osoittautuivat käytännössä toimiviksi ja ne saivat paljon kiitosta koulutukseen osallistuneilta. Koulutuksen jälkeen vapaaehtoiset onnistuttiin jalkauttamaan vapaaehtoistoimintaan erilaisiin yksiköihin.

4. Saattohoidon vapaaehtoisille olisi tarvetta etenkin hoivakodeissa, mutta SAAVA-hankkeen aikana olemme todenneet, että toiminnan vieminen sinne on kaikkein haastavinta. Lisäksi tarvitaan edelleen lisää kehittämistyötä, että vapaaehtoistoiminta saataisiin yksiköiden päässä mahdollisimman sujuvaksi ja saattohoidon vapaaehtoiset osaksi tiimiä. Kehitettävää riittää vielä esimerkiksi kutsujärjestelmissä ja siinä, että saattohoidon vapaaehtoistoiminta onnistuisi paremmin myös päivystystyylisesti.

5. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille ja aivan erityisesti vapaaehtoisille! Hankkeen päättyessä saattohoidon vapaaehtoistoiminta jatkuu edelleen SAAVA:n jalanjäljissä. Paljon on jo opittu ja paljon on vieläkin opittavaa!

 

 Minna Hökkä

 1. Toimin SAAVA-hankkeen johtoryhmässä tammikuuhun 2024 saakka. Sain kunnian olla tiimin tukena  muiden johtoryhmäläisten ja hallituksen kanssa. Olin omalta osaltani ohjaamassa hankkeen toimintaa, jos tarvetta oli. Sain myös seurata hankkeen kehittymistä ja etenemistä.

 2. Hanke antoi minulle näköalaa vapaaehtoisten tärkeästä roolista osana laadukkaan palliatiivisen hoidon toteuttamista. Hankkeessa luotiin valtakunnallisia työkaluja koulutuksen toteuttamiseen ja vapaaehtoistoiminnan käynnistämiseen työyksiköissä.

Yksi keskeisin oivallus liittyy työyksikön henkilöstön osaamisen vahvistamiseen. Vapaaehtoistoiminta ei käynnisty itsestään, vaan se vaatii työyhteisöltä osaamista ja struktuuria. Lisäksi prosessia seuratessa valkeni alueellisen yhteistyön tärkeys vapaaehtoisten toiminnan laadukkaan toteutumisen ja verkostoitumisen osalta.

3. Hankkeessa kehitetyt toteutusmallit ovat saaneet hyvin näkyvyyttä. Hyvinvointialueilla on löydetty hankkeen toteuttamat tulokset hyvin. Hyvä tulos on se, että suurimmalla osalla pilottialueilla hankkeessa kehitetyt mallit ovat jääneet elämään. Vapaaehtoisia on koulutettu hankkeen aikana ja toiminta on vakiintunut monilla pilottialueilla.

4. Jalkautus ja vakiinnuttaminen ovat teemoja, joita hankkeiden jälkeen voidaan aina jatkaa. Hankkeille ominaista on muutamien vuosien sykli. Hankkeiden avulla luodaan perusteita ja osin niitä voidaan saada vakiinnutettuakin, mutta varsinainen työ alkaa toimijoilla sen jälkeen, kun hankkeet loppuvat. Valtakunnallinen koordinaatio ja tulosten vakiintuminen vielä laajemmin ovat hyviä jatkosteppejä.

5. On ollut hienoa seurata ja tukea innovatiivisia ja asiaansa omistautuneita tiimin jäseniä.

Susanna Sirviö

​​​

1. Olen sairaalapappi Rovaniemen seurakunnassa. Rovaniemi oli hankkeen yksi pilottipaikkakunnista. Olen Rovaniemellä mukana saattohoidon ohjausryhmässä, koulutuksissa ja mukana vapaaehtoisten mentoroinnissa ja työnohjauksessa.

2. Oli ihana huomata, miten paljon osaamista ja intohimoa tämän aiheen ympärillä on valtakunnallisesti. SAAVA toi itselleni näkyväksi tutkimuksia, toisia hankkeita ja uusia verkostoja. Suomessa on paljon ammattilaisia ja vapaaehtoisia, joita yhdistää toive laadukkaasta saattohoidosta, lämpimästä ihmisen kohtaamisesta ja hyvästä kuolemasta. SAAVA toi meitä hyvin yhteen ja onnistui luomaan yhteyttä.

Yksi oivallus oli myös se, että tämä vapaaehtoistyö on elävä organismi, joka kehittyy ja muuntuu koko ajan. On tosi tärkeää jakaa onnistumisia, oivalluksia ja haasteita, koska jokainen meistä voi kohdata niitä ja saada niistä omaan työhön oivalluksia ja lohtuakin. Eikä tämä työ tule milloinkaan valmiiksi – ei SAAVA:n päättyessäkään.

3. Rovaniemellä me ainakin saimme SAAVA:n kautta paljon toivottua nostatusta aiheelle vapaaehtoistyön näkökulmasta vaikeiden korona-aikojen jälkeen. Aihe näkyi paljon niin valtakunnallisesti kuin meillä paikallismedioissakin. Näkyvyyttä toivat myös vapaaehtoisten liivit, avainnauhat ja nimikyltit. Ne toimivat osastoilla ja yksiköissä hyvänä tuntomerkkinä ja toivat myös sitä kautta näkyvyyttä.

Työn organisointi, vapaaehtoisten tukeminen ja kouluttaminen on meillä sujunutkin jo ihan kivasti, mutta tietenkin sitä koko ajan pyritään kehittämään tarpeiden mukaan. Kouluttajina meillä on alansa ammattilaisia, mutta pedagogeja emme ole. Siksi koimme tarpeelliseksi myös hankkeen kautta saamamme pienen koulutuksen opettamisesta.

4. Tämä on jatkuvasti muuttuvaa työtä. Työntekijät ja vapaaehtoiset vaihtuvat, hyvinvointialueet kehittyvät, työkenttä muuttuu ja palliatiivisen hoidon ohjeistukset kehittyvät. Meidän tehtävämme on tästä eteenkin päin kuulostella kaikkea tätä ja reagoida. Rovaniemellä meidän vapaaehtoisemme käyvät jo sujuvasti sairaaloissa ja kodeissa. Seuraava haasteemme on saada tämä toimimaan myös palvelukodeissa.

5. Uskoakseni puhun koko Rovaniemen ohjausryhmän ja vapaaehtoisten puolesta todetessani, että oli suuri ilo olla mukana tässä hankkeessa. Saimme tästä paljon, ehkä pystyimme jotain antamaan toisillekin. Ja merkityksellinen työ jatkuu!

Cheri Kuninkaanluoto

1. Kävin SAAVA-hankkeen vapaaehtoiskoulutuksen ja toimin SAAVA-vapaaehtoisena Karinakodissa Turussa.

2. Sen, että saattohoidossa toimimiseen monipuolinen koulutus on ensiarvoisen tärkeää, sillä vapaaehtoisen työ on hyvin moninaista ja haastavaa. Kuolema ja siitä puhuminen on ihmisille yleisesti vaikea ja pelottava asia. Siksi Kuoleman kahvilan kaltaiselle toiminnalle pitää saada näkyvyyttä. Jokaisella tulisi olla oikeus hyvään palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään kivuista, ja sen takia pelätä kuolemaa elämän loppuvaiheessa.

3. Hyvin! Uusia innokkaita vapaaehtoisia on aloittanut paljon eri yksiköissä, ja jokainen toimii itselleen sopivalla tavalla. Joku paistaa vohveleita, toinen keskustelee, kolmas voi hieroa kipeitä jalkapohjia tai luoda turvaa läsnäolollaan.

4. Kotisaattohoidossa on suuri tarve vapaaehtoisille nyt ja tulevaisuudessa. Hoivakodeissakin on paljon yksinäisiä vanhuksia. Lapset/nuoret saattohoidossa tai läheisenä voisivat myös hyötyä vapaaehtoisen tuesta.

5. SAAVA-hanke oli ehdottoman tarpeellinen ja monipuolinen. Kouluttajat olivat 110% sydämellään mukana ja läsnä. Heillä oli todellakin halua kertoa toiminnasta ja kokemuksistaan omissa yksiköissään avoimesti, rehellisesti ja saada uusia vapaaehtoisia mukaan.

Vapaaehtoistyö on ollut ajoittain raskasta, mutta palkitsevaa. Karinakotiin on aina kiva mennä. Koen myös hyvää mieltä siitä, kun hoitajat osoittavat, että läsnäoloni on merkityksellistä. He kiittävät ja auttavat tarvittaessa.