13.12.2023

Myönteisiä ajatuksia ja kohtaamisen jälkiä

Vuosi 2023 lähenee loppuaan. Maailmantilanteen uutiset sodista, energiakriisistä, ilmastokysymyksistä tai taloudellisista ahdingoista eivät ole helpottuneet. Samaan aikaan koti-Suomessa uusien hyvinvointialueiden toiminta on mittavien leikkausuhkien alla. Hoitajapula huutaa apua ehkä kovempaa kuin koskaan.

Huolia ja huolenaiheita, uhkakuvia ja todellisia uhkia leijuu joka puolella. Niillä on vaikutusta meihin kaikkiin, vaikka kykenisimme hetkeksi ummistamaan silmämme ympärillämme vellovista uutisista, totuudelta.

Hetkellisesti voi olla helpottavaa siirtää vaikeita asioita tuonnemmaksi, ajatella, että nämä eivät kosketa minua. Mutta koskettavat ne kuitenkin. Jossakin syvällä sisällä elää ainakin orastava tietoisuus siitä, että myös oma elämämme voi horjahdella asioista, joihin oma päätös- ja vaikutusvaltamme tai ymmärryksemme ei täysin riitä.

Epätietoisuuden ja hallitsemattomuuden kokemus aiheuttaa useimmiten epämiellyttävää oloa ja vaikeita tunteita. Tunteilla on meille tärkeä viesti. Niiden tavoittaminen sen sijaan voi olla vaikeaa, työlästäkin.

Tunteisiin reagoimalla pyrimme neutraloimaan vaikeaksi koettua tilannetta. Haluamme selviytyä. Haluamme myös vaikuttaa, olla osallisia, auttaa, tulla kuulluksi, huomioiduksi, ymmärretyksi, nähdyksi ja hyväksytyksi.

Mitä potilaille viestimme?

Samoja asioita myös potilaamme toivovat. He ovat kulkeneet pitkän matkan parantumattoman sairauden kanssa. Ajallisesti matkan pituutta on turha määritellä. Se on jokaisella oman mittaisensa. Mutta yhtä arvokas ja merkityksellinen.

On toivon ja epävarmuuden tasapainottelua, itseä koskevien asioiden hallitsemattomuutta, pelkoa pahimmasta. Potilaamme ovat haavoittuvassa asemassa, joskus myös kykenemättömiä sanoittamaan tunteitaan ja tarpeitaan. Näemmekö me heidät todella? Kuulemmeko heidän todelliset tarpeensa, huolensa ja murheensa?

Viestimmekö potilaille ja heidän läheisilleen sitä, että heidän kokemuksensa on oikea ja arvokas? Olemmeko läsnä oikeasti vai ainoastaan tehtävän suoritteen kautta? Pystymmekö välittämään näille ihmisille tunteen, että he ovat tulleet kuulluksi, heidät on otettu todesta?

Kuulostaa vaativalta. Nämä ovat kuitenkin yksinkertaisuudessaan niitä asioita, joihin jokainen meistä voi vaikuttaa. Voimme vaikuttaa itse siihen, miten suhtaudumme asioihin ja toisiimme. Kun eteemme tulee yllättäviä tai vaikeita asioita ja tilanteita, voimme myös tietoisesti pyrkiä ajattelemaan myönteisesti.

Se ei suinkaan tarkoita sitä, että katsoisimme asioita ruusunpunaisten lasien läpi sivuuttaen todellisuuden. Eikä sitä, että luomme ympärillemme turhaa toivoa. Ehkä siinä on kyse luottamuksesta, maltillisuudesta, kyvystä tarkastella asioita hieman etäämmältä. Kyvystä antaa tunteiden tasoittua ja kuulla niiden välittämät viestit.

Kaikkea meidän ei tarvitse tietää, olemme inhimillisiä ja erehtyväisiä. Meille on annettu ihmettelemisen ja kysymisen mahdollisuus. Miksi emme hyödyntäisi niitä?

Luodaan yhdessä hyvää

Onneksi emme ole yksin. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tekijöitä ja osaajia on Suomessa jo merkittävä määrä. Yhteistyöverkostot ovat vahvistuneet ja laajentuneet koko ajan.

Aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelu palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeista, merkityksestä ja vaikuttavuudesta vahvistaa yhteistä ymmärrystä hoidon saatavuuden nykytilasta ja akuuteista kehittämistarpeista.

Suomessa meidän ammattilaisten keskuudessa näyttää vallitsevan yksimielisyys siitä, että palliatiivinen hoito ja saattohoito tulisi kirjata lakiin, jotta hoidon saatavuus saadaan turvattua. Pelkät suositukset eivät enää riitä.

Voimme itse päättää ja vaikuttaa siihen, miten tätä keskustelua ympärillemme rakennamme. Jokaisen panos on tärkeä, tahtotila yhteinen ja vahva.

Keskeinen tehtävämme on yhdessä huolehtia siitä, että potilaamme saavat parhaan mahdollisen hoidon. Sen me osaamme.

Luomme omalla toiminnallamme pysyviä jälkiä niin potilaisiin, heidän läheisiinsä kuin toisiimme kollegoina, yli organisaatiorajojen. Pidetään ne jäljet myönteisinä ja toisiaan vahvistavina. Siihenkin meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.

Lopputulos on selvästi enemmän kuin tekijöidensä summa. Luodaan yhdessä hyviä, merkittäviä tekoja.

Sydämellistä ja rauhaisaa Joulunaikaa jokaiseen kotiin.

Lämmin kiitos kaikille jäsenillemme tämän vuoden kohtaamisista ja yhteistyöstä.
Kiitos kun olette.

 

Mira Pajunen
puheenjohtaja
Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys ry